Ruoka

Ruokakulttuuri

Italialainen ystävämme totesi, että teillä Suomessa on vielä paljon opittavaa ruoanlaitosta ja ruokakulttuurista. Kuinkas muuten sitä voisi oppia, kuin heittäytymällä ruoanvalmistuksen, Italialaisten ruoka-aineiden ja pöytätapojen maailmaan.

Suomalaista opetetaan, että ketsuppi ei kuulu makarooniin. Ja että makaroonia keitettäessä pitää vahtia vieressä ja maistella, milloin se on sopivan napsahtavaa. Muutama sekunti liikaa kiehuttamista pilaa tuotteen. Samalla valmistuu kastike, joka parhaimmillaan on yksinkertainen sopivasti kuumennettu öljy maustettuna valkosipulilla, yrteillä tms. oman maun mukaan. Tällä kertaa teimme kstikkeen vihanneksista ja broilerista.

Leipä pitää olla tuoretta ja se on yleensä valkoista. Joissakin vanhoissa taloissa on ovensuussa laatikko, jossa lukee PANE. Siihen varhainen leipuri on lähettänyt aamulla leivotun leivän. 

Juustoa suomessa on totuttu siivuttamaan leivälle tai käyttämään uuniruokien kuorrukkeena. Sitä varten meillä pitää olla juustohöylä, jota italialaisesta keittiöstämme on vaikea löytää. Syykin selviää, kun tutkimme marketin juustotiskiä. Yleensä kaikki juustot ovat murenevia, sellaisia, että höylätessä niistä ei kunnollisia siivuja saakaan. Pidän parmesan-tyyppisistä juustoista. Tässä suomalainen sovellus: aamiaisleiville siivutettuna.

Kokista markkinoidaan täällä sympaattisilla mukavia tunteita herättävillä sanoilla. Vastaan on tullet sanat rakas, ystävä, veli jne. Minusta tuntuu, että sana Papa on Italiassa erityisen vahvoja myönteisiä tunteita herättävä.

Viikunoita, suoraan puusta poimittuna. Suurin osa hedelmälajikkeista kypsyy vasta elo-syyskuussa.Viikunat ovat kypsiä ja makeita.

Jätehuolto menee siten, että tiistaisin ja perjantaisin kannetaan lajitellut roskapöntöt kadunvarteen ja aamulla ne on joku käynyt tyhjentämässä.